Suklaahyllyltä

Ostaakohan kukaan koskaan karkkeja vain hienon kääreen takia?

Oltiin viikonloppuna Venäjällä, kun suklaahyllyltä minulle huhuili nämä söpöt kasvot.
Pakkohan niitä oli koriin lastata... Suklaapatukoita söpöillä kääreillä. Kuin pikku Maatuskoja.


Samoin kävi näille pikkusuklaisille...


Suklaat häviää parempiin suihin, mutta kääreistä keksitään jotain näpertelyä...

Asunnoltamme löytyi hassu m&m´s jalkapallopeli. Söpöliinit ukkelit heiluivat rivissä ja pallo kimpoili sinne sun tänne.


Lähtipä niitä ihan karkkeinakin matkalle mukaan. Kun nyt sattui olemaan niin pirteät värit... :)

Ai niin... oikea maatuska jäi vielä ostamatta... ei osunut silimiin tällä reissulla... jospa sitten seuraavalla...

Makeaa maanantaita!
-Sari-

Ps: Jos joku sattuu ihmettelemään miksi juuri Venäjä...??? Ollaan... hhmmm... epävirallisen virallisia lähetystyöntekijöitä meidän seurakunnassa. (Tarkoittaa siis vapaaehtoistyötä oman työn ohella)
Tällä reissulla käytiin mm. lastenkodissa ja parissa kylässä nukketeatterin kanssa. Tarpeen mukaan viedään avustusta niitä tarvitseville. Semmoosta... :)

Kasvavat kangaskasat

Musta on tullu joku kangasmagneetti, kun kirppareilla tuntuu löytyvän hirveesti kankaita.
Tai verhoja, joista tuleekin jotain ihan muuta, kun verhoja. kuten tämä kaksikko...



Tämä violetti kangas sen sijaan löytyi ihan oikeasta kangaskaupasta, poistokorista.
Se oli juuri oikeanlainen makuuhuoneen verhoiksi yhdistettynä toisen kankaan kanssa.

Ja koska sain tietää, että viime syksynä kauppoihin tullut puro lanka on menossa jo pois ja tilalle tulleet keväiset värit, korin pohjalle hyppäsi loput kuusi kerää mitä hyllyssä oli jäljellä. Ja vielä 20% alennuksella. Mulla ei oo kyllä vielä hajuakaan mitä näistä tekisin...?


Kirpparilta löytyi myös tämä kangaskolmikko yhteen pakattuna.



Tänä aamuna tuli ihan keväinen olo, kun sängyssä loikoilessa kuului ulkoa linnun laulua ensimmäisen kerran kylmän talven jälkeen. Ulos vilkaistessa melkein kuvittelin näkeväni jääpuikkojen tihkuttavan vettä sulaessaan ja maan tulleen sieltä täältä näkyviin. Melkein.
Mutta vielä on lumikerros paikallaan ja pakkasta, vaikka mittari olikin hivunnut jo -10 asteeseen kahdenkymmenen sijaan...
Mutta mun kevät alkas tänään. Linnunlaulusta pitkän, kylmän talven jälkeen.

Aurinkoista viikonloppua!
-Sari-

WuhWuh

Tämä on taas yksi niistä ''Kun olen iso teen tämän mun vauvalle''
Koirahaalarin malli löytyi siis jo lapsena. Ja tietysti se piti toteuttaa, kun vauva ilmoitti tulostaan.
Silloin ei tiedetty kumpi on tulossa, joten väriksi valitsin silloisen suosikkini, vihreän. Tosin olisin varmasti tehnyt muutenkin vihreällä... :)


Nyt, hyytävän kylmillä pakkaskeleillä lämmin villahaalari on paikallaan.


Lehden olen palauttanut jo äidilleni, mutta jos joku kaipailee mallin ohjetta, voin lehden nimen ja numeron tarkistaa...

-Sari-

Tytön tyllerön päiväpeitto

Hieman aikaista, mutta en malttanut olla tekemättä valmiiksi meidän vauvan isompaan sänkyyn päiväpeittoa. No. Isompaa sänkyä ei vielä ole, eikä pitkään aikaan vielä tarvitakkaan.


Sain joskus tällaisen söpön kangaspalan ja nyt ompelin taustaksi ohuen tikkikankaan.
Toivottavasti meidän neitokainen huolii sen sitten sänkynsä päiväpeitoksi :)

Kirpsakan mukavaa lauantaita!
-Sari-

Pilkkuja, purkkeja

Meillä on varastossa isot kasat tyhjiä lasipurkkeja.
Ja lisää tulee sitä mukaa kun suolakurkut ja punajuuret yms. häviää parempiin suihin.
Ennen joulua tein niistä tuikkulyhtyjä ja nyt muutama purkki sai maalia pintaan.

Kun olin pieni, meillä oli kotona äitini maalaamia lasipurkkeja. Ruskeita, joissa oli valkoisia pilkkuja, yhden kyljessä luki suola. Suolapurkki taitaa vieläkin olla käytössä.

Nämä maalasin valkoisella ja mustalla.



Yhden purkin maalasin vain valkoisella ja muokkasin kuvankäsittelyohjelmalla vanhasta saippuaetiketistä sokeripurkille etiketin. Tuli valmiiksi vanhan näköinen. Ainut etiketissä valmiina ollut teksti on tuon sokeri tekstin alapuolella. Toivottavasti siinä ei lue mitään saippuamaista ;)



Mukavaa keskiviikkoa!
-Sari-

Edit: Maaleista vielä... Itse siis käytin rempasta jääneitä maaleja, jotka eivät varsinaisesti ole tarkoitettu lasille. Eivät kestä pesua. Nämä purkit päätyy koristeiksi tai nappi yms. purkeiksi. Kestävämmän lopputuloksen saa maaleilla, jotka on tarkoitettu lasipinnoille.

Servettitauluja

Mulla on (paha?) tapa toisinaan keräillä hienoja servettejä.
Joskus kylässä en malta käyttää omaani vaan otan sen mukaan. Roskiinhan ne muuten käytettynä menis...


Tämä servetti oli niiiiiin ihana, että heti näin sen tauluna seinällä...
Joku saattaa tunnistaa millä kyläreissulla jäi taas servetti käyttämättä... ;)


Servetissä oli neljä erilaista kuvaa, joista tuli sitten neljä erilaista pikkutaulua.
Taustalevynä käytin vaneria, jonka maalasin valkoisella ja mustalla. Tosin näin jälkikäteen ajateltuna, olisi ollut parempi maalata koko etupuoli valkoisella, sillä nyt joistan kohdista musta maali ulottuu servetin vaalealle kohdalle ja kuultaa ikävästi alta... Jälkiviisautta...


Muuten olen tyytyväinen lopputulokseen. Nämä päätyy keittiön seinälle.




Mä en tykkää ottaa kuvia meidän keittiössä, koska mua häirittee nuo rumat kaapit ja kaakelit.
Keittiöremppa on suunnittelilla, mutta tällähetkellä rahkeet ei riitä. Täytyy vaan kestää. (ja saada ensin vessa ja Ronjan huone ja makuuhuoneremppa valamiiksi...)
Haluisin ehdottomasti valoisamman keittiön. Nuo sävyt tekee siitä niin synkän.

Mutta siihen asti otetaan ilo irti niistä pienistä kauniista jutuista keittiössä.

Mukavaa viikoloppua!
-Sari-

Edistystä...

En muista oonko maininnut, että meidän vessaa rempataan.

Tai sitä on rempattu jo aika kauan... luvattoman kauan.


Mutta nyt siihen on saatu taas uutta potkua.
Tänään, kun mä palasin hikisenä tanssitunnilta(tanssityylinä tälläkertaa Afro),
vessa näytti tältä...
(Isäntä varmaan tykkäis, jos tietäis mun laittaneen kaaoskuvan tänne... mut ei kerrota sille, jookos? :)


Sielä on sulassa sovussa työkalut, vauvanvaipat ja muut härpäkkeet.
Mutta katto... iiiiihanaa, meidän vessa saa vihdoin kattopaneelit!!!!!

Aluksi suunniteltiin ihan normaalia vaaleita paneeleja... mutta sitte keksittiin, jotain muuta. Katto samaan sävyyn, kun mun miehen tekemät kaapit ja kattoon pienet ledivalot.
Tässäpä alkutunnelmaa...


Siel on oikeesti vaan neljä lediä, mut nyt ne heijastaa tuohon sivullekki, niinku sieläki olis...


Remppa aloitetiin joskus... no kauan sitten. Tarkoituksena oli saada pikkuruiseen vessaan hoitopöytä vauvalle. Siinä samassa meni koko sisutus uusiksi.
Kaikki oleellinen vauvan hoitoo varten saatiinki valmiiksi ennen Ronjan syntymää. Mä saumasin vielä viimeisiä valkoisia kaakeleita ison mahani kans :)


Pikkuvessaan ei hoitopöytää saisi mahtumaan millään, mutta isäntä hoksaski, että ulukoseinä on paksumpi ja hoitopöydästä voi tehdä sellaasen seinästä vedettävän.
Kas näin...



Kätevä. Alkuun aattelin, että hoitopöytä jäis liian pian pieneksi, mutta kylläpä se meidän neiti siihen vielä puolivuotiaanakin mahtuu.

Parempaa kokonaiskuvaa laitan sitte joskus, kun remppa on valamis... Isoin projekti on viel kulmapeilikaappi. Missään ei valamiina sellaasta löytyny, joten päädyttiin tekeen kaikki kaapit ja laatikot ite. (tai siis isäntä tekee...mä oon taustatukena)
Jospa tää tän kevään aikana... Mut me, tai ainaki mä, oon päättäny, että ei oteta mitään ressiä.
Kaikki aikanaan.

-Sari-