Yksikorvainen kettu

Hiihtolomalla mökkireissu keskelle korpea, piilopirtille.

Ei sähköä, ei juoksevaa vettä(paitsi jos itse juoksi vettä kantaessa),

ei puhelimen pärinää, nettiä tai muuta.

Sen sijaan takkatuli, metsän humina, mökkisauna ja hyvä seura ja paljon mielikuvitusta.

 Illan hämärässä kynttilät ja tulen tanssi takassa.

 Olisin voinu jäädä pidemmäksikin aikaa.

Ihan huomaamatta metsässä samotessa alkaa mielikuvitus taas juosta niinkuin lapsena

ja inspiraatio tempaa mukaansa.

 

Shh, puullakin voi olla korvat...

 Katkennut puutikku ja rullalle kiertynyt kaarna muistutti ihan yksikorvaista kettua.

Minne jäi toinen korva?

Siitä tuli hyvä iltasatu lapselle, 

kun illalla kömmittiin nukkumaan takkatulen rätistessä takassa.

 

Yksikorvainen kettu lähti mukaan kotiin.

Kapea maljakko, jonka olin jo ollut heittämässä pois pääsikin takaisin käyttöön.

 Neuloin jämälangasta sille suojuksen.

 Siinä se kettu nyt muistuttaa siitä sisäisestä lapsesta, 

jota ei saisi aikuisenakaan hukata :)