Risuja ja Ruusuja

Risukasa kainalossa ja sinkkisanko toisessa kädessä marssin isännän verstaalle. Ainut paikka missä voi rauhassa sotkea jäädyttämättä itseään näin talvella. Se onkin aikamoinen monitoimiverstas. Milloin siellä maalataan, nikkaroidaan, hiotaan, sahataan ja... tehdään risukoristeita.

Toinen, hieman pienempi risukuuseksi ristitty kyhäelmä alkoi muodostua, sinkkisanko jalustanaan.



Nyt nököttää kuusi oven vieressä. Tosin kaipaisi kaverikseen vielä muitakin koristeita... Havuja, lyhtyjä... Mitä nyt keksii.


Ison risusydämen sain myös väsättyä valmiiksi. Se vielä etsii paikkaansa...

Vielä ruusuja... Ensimmäinen ruusu, jonka sain rakkaaltani. Kauniiksi kuivaneena, olohuoneen seinällä roikkuu... Mä en niin hirveesti ruusuista piittaa, mut tää pysyy mulla aina. <3



Pakkasen paukkuessa ulkona, olohuoneen takassa leikkii tuli.
Lämmintä.

Mukavaa uutta viikkoa!
-sari-

Tonttu ei vaan saa unta...

...kun jätti lakkinsa meidän ikkunalle.

Tänään sain valmiiksi tonttupipokoristekokeilun. Olipas pitkä sana...
Käytetyistä alumiinifolioista muotoilin pipon mallin ja päällystin sanomalehtisilpulla. Sanomalehdensoirot kastelin vedessä, johon oli lorautettu reilusti liimaa. Viimeinen kerros vielä valkoisella tulostuspaperilla. Kun pipo oli kuivunut, maalasin sen askarteluliikkeistä saatavilla akryylimaalilla.



Tässä vielä pari kuvaa tekovaiheesta...
Vois kokeilla samaa kipsinauhalla... Ja erilaisia muotoja.



Jouluostoskierroksella löytyi kaikkea kivaa.
Nämä maatuskat ovat Slaavilaisia joulukoristeita, mutta mun mielestä sopii kyllä muulloinkin. Olivat niin kivoja, että täytyi ne kotiin tuoda. Muistuttaa mua maasta, jossa niin usein käydään.

Vihdoin kirparilla vastaan tuli etsimäni kelsiliivi. Nää vaan on niin ihania!


Ja kaiken lisäksi tänään hipsutteli taivaalta lunta... Jospa saatais valkoinen joulu...?
-Sari-

Joulun tuoksua...

...leijailee uunista.
Ensimmäiset joulupiparit valmiina.


Tontun lahjapajassa on myös ollut vilinää...
Neulemekko on vihdoin valmis nappeja myöten.


Vaan malttaako mekkoa pakettiin kääräistä? Jos vaikka koekäyttää vois ennen joulua... :)
Napit ommeltiin vauvaoopperan säestyksellä. On se kivaa kun oppii kiljumaan :)

-sari-

Valoja hämärtyvässä illassa

Illan hämärän saapuessa hipsuttelin ulos laittamaan jouluvaloja. Ohuen ohut lumikerros peitti maata ja ilmassa tuntui kirpeä pakkanen. Sieltä se joulu hiljaa hipsuttaa. Jokohan tonttuja näkyisi kuusien takana kurkkimassa?


Meidän häihin olin tehnyt pajuista ja risuista tuollaisen... hmm... miksikä sitä nyt kutsuisi? Risukuusi...?
Viime vuoden tapaan se sai ylleen taas jouluvalaistuksen. Valosarja oli sen verran pitkä, että jatkoin muutamalla lampulla myös portaisiin.



Mulla oli mukana erittäin ahkera kaveri. Tosin, oli innokkaampi ottamaan valoja pois, kun laittamaan paikalleen :)

Tässä vielä muutama tunnelmakuva viime joulunajalta. Silloin, kun luntakin oli kunnolla.



Myös olohuoneen ikkunaan syttyi joulutähti muistuttamaan joulun tarkoituksesta.


Mukavaa joulunodotusta!
-Sari-

Talon kätköistä...

...löytynyttä.

Leppoisaa lauantaita!

Kakuttaako?

No kyllä kakutaa! On jo kakuttanu kahden päivän ajan. Nimittäin isännän synttärikakku.
Nyt otin oikein asiakseni perehtyä kakunteon saloihin ja uutuuksiin. Tästä kakusta tulee ensimmäinen onnistunut tekele! Tai ainakin sinne päin... Ei ny pistetä rimaa liian korkeelle ja maalailla unelmakakkujen pilvilinnoja.
Löysin aivan ihanan kakkublogin ja sieltä lähti heti muutama idea matkaan.

Kertakaikkiaan ku meni aikaa! Mutta ihan tyytyväinen lopputulokseen ottaen huomioon millanen hompsu mä oon tekeen kakkuja. (Tuttipullo tausta oli oleellinen osa tekovaihetta. Täytyihän kannustusjoukolle evästä olla. Isännällä oli porttikielto keittiöön ja myöhemmin jääkaapille.)


Uus juttu minkä löysin kakkublogista, oli vaahtokarkkitaikina kuorrutteena. Halusin sileen pinnan ilman marsipaania (yök). Oli aika sotkuista tehdä ja ihan sileetä en saanu, mut ehkä se taito paranee...


Kiittelin onneeni pyöritellessä lakritsitoffeesta kitaran kieliä yksitellen (ei erotu kuvasta, mut erillisiä ovat), ettei mun mies soita 12 kielistä kitaraa! Ei olis nii montaa mahtunu.
Värit kakkuun tuli vähän sen mukaan minkävärisiä vaahtokarkkeja löysin... Vaaleenpunasta en viittiny laittaa x) Huh, ku tuo kitara näyttä rujolta...

Sisältä paljastui myös jotain aivan uutta. Ei niitä perinteisiä hilloja... vaan lakritsitäyte. Njam! Se oli hyvää! Suklaakakkupohjalla ja kostukkeeksi päärynämehua. Lisäksi vielä banaanin siivuja.

Tehtävä suoritettu ja tavoite täytetty! Ensimmäinen siedettävästi onnistunut täytekakku!
Oli kerrassaan hykerryttävää nähdä toisten ilimeet, kun nostin kakun pöydälle. Hih... :)

Muuten synttäripäivä on sujunu kynttilöiden tuoksussa ja eilisen päivän tuotoksista nauttiessa.




Naulakko ei malttanu odottaa kesää ;) Mut ei se mitään. Onhan hyvä muistaa niinä synkimpinä räpäskäpäivinä, että kesä on siellä jossain tulossa. Onneksi on joulu piristämässä pimeyttä!


-Sari-

Kirstuja

Jonkun aikaa oon haaveellu valakoosta kirstua meidän olohuoneeseen.
Nyt semmosen sitte sain, kun mun äiti totes, ettei tämä enää mahdu mihinkään. (vai vaikuttiko asiaan hieman se, että kirstua haikailin...?)
Ikää on kirstulle kertynyt jo vuosi jos toinenkin. Mun isomummun peruja...
Mitä tarinoita kirstulla olisikaan kerrottavana, jos osaisi. Onhan se seilannut Suomen kamaralle aina Amerikasta asti.




Ehkäpä tähän saan jotain jouluasetelmaa aikaiseksi myöhemmin. Nyt kirstun päällä on vain Marokosta muutama vuosi sitten tuomani lamppu. Eihän sitä sinne voinut jättää, kun sain hinnankin tingattua noin 7 euroon :) Olisin tuonut isomman, jos matkalaukussa olisi ollut tilaa.

Toinen kirstu on yläkerrassa...

Sen on mun pappa tehny sota-aikana rintamalla.
Ihana muisto rakkaasta papasta.
Tällä hetkellä täynnä lankoja. Mun aarteita :)

Hyvää ensimmäistä joulukuun päivää!

-Sari-