Syrämmellä

Oon jo jonkin aikaa ihaillut muissa blogeissa pehmoisia sydämiä. Nyt vihdoin sain inspiraation kokeilla tehdä itsellekin. Pellavasydämiä pitsillä. Pitsit otin vanhasta, jo parhaat päivänsä nähneestä tyynynliinasta.


Tuo pieni maitotonkka löytyi täältä talosta. Ihana löytö. Harmi vain, kun kantta ei ole löytynyt. Mutta vielä on ulkorakennuksen ullakko aarteineen penkomatta =)



Nyt, kun lehdet on taas tippunu puista, saa koivunoksista taivuteltua ihania risusydämiä. Suuria ja pieniä.

Syrämmellistä viikonloppua!!

Satutädin töppöset ja muuta villaista

Mua sanottiin pienenä satutädiksi. Ehkä siksi, että mulla oli vilkas mielikuvitus ja ''kirjoittelin'' ja piirtelin itse satuja heti kun vain kynä alkoi kädessä pysyä. Talvella rakentelin keijumajoja lumesta ja kesäisin metsässä oli itse tehty risumaja. Keskellä järveä oli hattivattisaari ja kodin viereinen metsä oli röllimetsä. Eväät pakattiin reppuun ja mentiin retkelle metsään tai huonolla säällä olohuoneeseen peitoista kyhätyn majan alle.
Vaan aikuistuuko tämä sisäinen lapsi koskaan?


Lampaanvilla on sitten hauska materiaali. Siitä saa vaikka mitä! Vilkas mielikuvitus pääsee valloilleen ja lapsuuden satuhahmot saavat näkyvän muodon.


Silloin kun muutettiin omaan tupaan, päätettiin heti, että tuparit olisi kavereiden kesken pidettävä. Mutta haluttiin vähän erilaista... Niinpä järjestettiin naamiaistuparit ja minä päästin taas mielikuvituksen lentämään. Sain hyvän syyn huovuttaa kauan haaveilemani huopatöppöset. Olisihan mun asuni Milli-menninkäinen. Ja kultani luonnollisestikkin Rölli-peikko.

Näitä töppösiä on tullut pidettyä kylminä talvipäivinä. Niillä on ihana hipsutella pakkasen paukkuessa ulkona.



Siinä asut kokonaisuudessaan...

Mirripaita

Mikäs se olikaan mun lempparieläin??? Ei kai vaan kissa? =)
Ronjalle tuli väsättyä tällainen kissapaita. Sarjaan kuuluis vielä pipo ja tossut, saa nähdä saako jossain vaiheessa aikaaseksi...

Kissa se taas järjesti naurunaihetta eilen illalla. Wallu herra jäi kiinni itseteosta, kun popsi makkarat ja juustot leivän päältä silläaikaa, kun Raine puhui puhelimessa. Veteli vielä viimeisiä juuston jämiä tassut pöydänreunalla, kun Raine tuli takaasi keittiöön. x)

Tämä kohelo katti on aihettanu monet naurut... ja varmaan vielä järjestää niitä lisää.

Sadepäivä

Aamulla oli niin kauniin sumuista ulkona, että täytyi napata kamera kainaloon ja hipsiä kuvaamaan. Tänä aamuna siihen löytyi jopa aikaa, kun jostain syystä heräsin ennen Ronjaa...




Muuten harmaata ja sateista päivää ajattelin piristää kynttilöillä. Varastossa on jo kauan ootelleet vanhat kynttilänjämät uudelleen käyttöä.


Loppuun poltettujen tuikkukynttilöiden metalliset kuoret saivat uuden sisustan, samoin myös pari vanhaa säilyketölkkiä.


Kokeilin myös jostain kirjasta lukemaani vinkkiä. Siihen tarvittiin maitopurkki ja jääkuutioita.

Jääkuutiot kaadettiin maitopurkkiin ja päälle sula kynttilämassa. Ensin ajattelin, että jää sulaa samantien moisessa kuumuudessa, mutta kylläpä se tali ehti jähämettyä ennen kun jääkuutiot oli kokonaan sulaneet. Eli tuloksena olisi reikäinen kynttilä.

Tästä tuli vähän maanantai-versio... Mutta ihan kokeilemisen arvoinen idea. Ehkäpä seuraava onnistuu jo paremmin.

Varastosta löytyi myös vanha mehiläisvahalevypakkaus sydänlankoineen. Päätin vihdoin tehdä niistäkin kynttilöitä. Vanhoja taisivat vahalevyt ollakkin, kun lohkeilivat... Värivaihtoehdot ei nyt niin hienoja ollu, mutta tuleepa nekin nyt käytettyä. En ees muista mistä moinen pakkaus on mulle ajautunu..
Tuo punainen näyttää enemmän dynamiitti-pötköltä, kuin kynttilältä... x)


Nyt on taas kynttilöitä mitä sytytellä harmaiden päivien tunnelmaksi.

Sämpyläsunnuntai

Aamulla alakas tehdä mieli uunituoreeta sämpylöötä. Ei muuta kun tuumasta toimeen, vauvan nukahtaessa kauneusunilleen.
Tälläkertaa ihan tavis-sämpylöitä, kun en jaksanu porkkanaa ruveta raastaan. Olis kyllä tullu parempia porkkanan kanssa... Muutenki on vielä SE täydellisten sämpylöiden resepti hieman hukassa. Jos jollakin on hyviä vinkkejä, niin otetaan vastaan =)


Siihen samaan syssyyn tuli tehtyä suklaakeksejä... Maissinarskuja nimeltään. Muuten kyllä hyviä, mutta lisäksi olisin kaivannut suklaanpaloja sekaan...


Nyt on sitten kaksi purkkia täynnä naposteltavaa, toisessa omenalastuja ja toisessa maissinarskuja... Mutta luulempa, että purkki pian taas ammottaa tyhjyyttään narskujen hävitessä parempiin suihin... =)

Tilkkutäkki

Tää ei ollu ihan mun hommaa, mutta vauvan sänkyyn oli päiväpeitto saatava. Halusin jotain värikästä ja kun vanhasta vihosta löytyi joskus kauan sitten raapustettu malli, päätin toteutta sen vihdoin. Ja tässä tulos.


Vauva ainakin tuntuu tykkäävän väreistä. Mukavahan se on peiton päällä nallehaalarissa kölliä.

Näissä kuvissa jopa näyttä siltä, että palat on suorassa ja samankokoiset... Hih, lähempää tarkastelua ei kestä niin hyvin, mutta oon silti tyytyväinen lopputulokseen.

Pakkasta ja kuuraa

Aamulla kun avaa oven, tuntee kasvoja vasten pakkasen jättämän kirpeän tuulahduksen. Kuura on kaunistanut maan, lehdet, puun oksat... Katto on värjäytynyt valkoiseksi. Pieni vesilammikko pihassa on jäätynyt. Aurinko saa kaiken heijastamaan syksyisen oranssina. Silloin tulee se olo, että täytyy kaapin kätköistä kaivaa esiin lämpöiset villapaidat ja takit.


Tai niinkun mulla käy, sormet alkaa hypistellä villalankaa... Mitäköhän lämmintä sitä tekis...
Tämän syksyn malli löytyi vanhasta Novitasta. Yksinkertainen tehdä, kun sai kutoo helmasta helmaan ilman sen kummempia lisäyksiä ja kavennuksia.


Mut oikeestaan valitsin kyseisen mallin tämän ihanan napin takia. Ihanan pehmeä pallero.


Kirpsakkaa keskiviikkoa!

Haaste/tunnustus

Sain tälläisen haasteen Marizilta, Pieniä asioita-blogista (en edelleenkään osaa linkittää)

Säännöt:

1. Laita tunnustus blogiisi.
2. Kirjaa sinne myös nämä säännöt.
3. Linkitä blogiin, josta sait tunnustuksen.
4. Listaa viisi aistia ja kerro mitä ne merkitsevät sinulle.
5. Haasta viisi blogia jättämällä niihin kommentti.

NÄKÖ
Kaikkea kaunista ympärillä on ihana katsella.
Aamulla sumuinen maisema.. auringon nousu... rakkaan hymy... nuotio...

KUULO
Ekana tulee mieleen rakkaani soittamassa kitaraa. Sitä jaksais kuunnella vaikka kuinka kauan. Tai sitten meidän vauvan jokellus.

TUNTO
Hellät hipaisut ja kosketukset. Vauvan pienet pehmeät jalat.. tuulenvire kasvoilla... ihanan raukee olo juoksulenkin tai tanssitunnin jälkeen..

HAJU
Kahvin tuoksu! Mä tykkään siitä, mut en pysty kahvia juomaan. Maistuu niin pahalta.
Saunassa tuoksuöljyt, terva yksi suosikeista.
Syksyn tai kevään tuoksu.. Nuuh!

MAKU
Jäätelö, suklaa, salmiakki! Njam!

Mä heitän haasteen eteenpäin Nirpulle - Palasia Nirpun elämästä-blogiin

Toiset ne osaa ottaa rennosti...

Wallu kissalla on unenlahjat tallella asennosta riippumatta.
Se ei paljon välitä mitä ympärillä tapahtuu, kun uni painaa silimiä.
Se kun on kaikessa niin perusteellinen. Jos konhotetaan, niin konhotetaan kunnolla, niin että hampaat katkee (toiselta puolelta puuttuu torahampaat, kun törmäsi portaisiin) Jos syödään, syödään niin, että kaikki kuulee (MäyssynMäyssyn) ja jos nukutaan, niin tästä maailmasta ei tiedetä mitään.

Asento on vapaa.




Pääasia, että hännällä on tyyny!

Toisinaan olis hyvä ottaa mallia tästä rentoutumisen mestarista.
=)

Rentouttavaa viikkoa!

Tuplajussit ja muuta vuosien varrelta

Tänäaamuna postilaatikkoon kolahti uusin Novita. Ja sieltä löytyi vuosi sitten kutomani jussipaidat. Nyt olis urakkaa tehdä Ronjalle samanlainen kaarroke jussipaita, kun mulla. Mutta voipi olla, että se projekti jää ensi vuoteen. Helpompi tehdä vähän isommalle.



Kuvia selatessa löytyi muutamia muitakin omia tekeleitä vuosien varrelta...




Iloista viikonloppua!!!

Yksi pieni elefantti ja ystävät

Valotin joskus opiskeluaikana seulan, johon tuli elefantti ystävineen.
Siitä on ollt paljon iloa pitkäksi aikaa, nyt varsinkin kun omalle lapselle saa iloisia eläinkuvia.



Tämä taulusarja on yks mun suosikeista.
Ronjan huoneeseen on kasaamista vaille valmiina..

Vihkon kansi sai kuvikseen Allu-apinan ja Kille-kirahvin.

Kissimirrit

Joskus lueskelin jostain, että tutuin väri vastasyntyneelle olisi tummanpunainen.
Onhan pikkuinen molskinut sen värisessä ympäristössä koko 9kk. Mene ja tiedä, mitä vauva väreistä ajattelee, mutta ensimmäisiksi lakanoikseen pikkuinen sai
tummanpunaiset kissalakanat.
Omat kissat innoittajana väsäsin kissasabluunat ja niin syntyi rivi kissimirrejä.

Sen verran tykästyin näihin mirreihin, että muuallekkin niitä jossain välissä ilmestyy.

Ellei sitten meidän pieni kleptomaani ehdi varastaa sabluunoita. Tavaroita kun aina saa haeskella, jos kissaherra pääsee ompelukämppään. Suosittuja ovat erityisesti mittanauha, lankakerät ja kynät.

Tämä kissaneiti sen sijaan jättää tavarat rauhaan ja käyttäytyy useimmiten talon valtiaan tavoin. Olihan se tottunut olemaan talon ainoana kissana. Ostettiin kissa ja saatiin talo kaupan päälle... vai olisko kuitenki toisipäin?
Ylimpiä ystäviä näistä kissoista ei kai koskaan tule... mutta toisinaan näyttää siltä, että salaa Jessi-neiti tykkää kun on kaveri talossa.

Värikästä

Niin helppoa kun onkin virkata isoäidin neliöitä, tämän peiton tekemiseen meni ikuisuus.
Puolivalmis työ seurasi mukana, kun muutin kotoa pois ja unohtui välillä kaapin perälle, kunnes sen taas löysin. Oikeestaan se ei ole vieläkään valmis. Olihan siitä tarkoitus tehdä paljon suurempi.


Mutta luulen, ettei se siitä enää suurene, joten julistan työni päätökseen! Eihän siihen ole muutamaan vuoteen enää yhtään neliötä tullut. Nyt se on ollut vauvalla torkkupeittona.

Jotain jouluksi

Oon jo jonkin aikaa etsiskelly savesta tehtyjä puurokulhoja, joista sitten jouluna olis kiva isojen ja pienten tonttujen riisipuuroa maistella. Eilen sain ensimmäisen! Äitini oli löytänyt kirpparilta ja hintaakin oli ollut hurjat 20 centtiä. Vielä kun löytyisi muutama lisää samaa sarjaa. Etsinnöissä on myös yksi iso kulho, josta puuroa tarjota. Kaiken kruunaisi vielä puinen kauha.


Oma löytö kirpparilta oli tämä pyöreä savinen vuoka. Kyllä siihenkin jotain jouluherkkua keksitään.


Enpä tiedä saanko kokoelmaa kartutettua jouluun mennessä, että saatais jo ens jouluna näistä puuroa syödä.. =)

Ensimmäinen...

...tunnustus! Olin aika iloisen yllättyny tästä. Kiitos Maaka!
(Oisin linkittäny sun blogiin, mut en osannu... Ja mun oma tietokone expertti
ei sattunu oleen lähistöllä:)


Sitten ne seitsemän paljastusta... hmm...

1. Oon mahdoton hukkaamaan tavaroita. Kännykkä, sakset, mittanauha...
Saan jatkuvasti kuulla kuittailua siitä miten kangassakset löytyi kerran lusikkalaatikosta. Miten lie sinne eksyny...?

2. Mulla ei alunperin ollu tarkootus muuttaa takaasi Pohojanmaalle opiskeluvuosien jälkeen. Mutta minkäs voi... mies vei mennessään x) Enkä kyllä oo katunu! Pohojanmaan on aina lähellä syräntä! Ja sen kyllä kuuloo kun suunsa avaa x)

3. Haluaisin vielä joskus juosta maratonin. Tällä hetkellä aikaa juoksemiseen on vain rajoitetusti.. Enemmän lenkkeillään vaunujen kanssa, kun koitetaan nukuttaa Ronjaa päiväunille. Tuntuu olevan aika hyvä keino.

4. Mä en kauheesti piittaa ruusuista. Kullaltani sain äitienpäivänä Gerberan. Se on mun lempparikukka.

5. En osaa istua aloillani tekemättä mitään. Aina täytyy olla jotain näprättävää, muuten kynsinauhat saa kyytiä. Koulussakin joskus kudoin lapasia tunnilla, jotta pystyis keskittymään paremmin.

6. Tykkään tehdä pehmoleluja. Olis kiva tehdä nukkeja, pupuja, nalleja... yms.. Kunhan vaan aikaa riittäis. On niin hirveesti kaikkee mitä tykkäis tehdä.

7. Oon huono shoppailija. Mä en jaksa kiertää monessa kaupassa. Poikeuksena on kirpparit ja lanka- ja kangaskaupat. Niissä humahtaa aikaa. Ruokakaupastaki yritän ostaa kerralla paljon, ettei tarvii usein käydä.

No siinähän niitä... :)

SyKsYn SaToA

Vihdoin alkaa näyttää siltä, että syksyn sato on kerätty talteen. Ompuista ei tullut pulaa tänäkään vuonna, kun pihassa kasvaa kaksi maharottoman isoota omenapuuta.


Tämä Riihimäki-purkki löytyi talosta sillon kun tänne muutettiin. Isoihin lasipurkkeihin ihastuneena tietysti korjasin sen talteen vähän pienemmän kaverinsa kanssa. Tämä purkki tuli täyteen kuivattuja omenalastuja. Toinen vielä odottelee sisältöä.


Ja illalla taas puikot kilisee...


Värikästä syksynjatkoa!

-Sari-

Kilpikonna herra

Tämän kilpikonna herran ohjeet löytyi Novitasta (syksy07) ja olihan se niin hauskan näköinen, että semmoonen piti ittelle tehdä. Huomasin vasta nyt, että suu on jääny tekemättä, mutta meneehän se näinkin. Kaveriki olis kiva saada, vaikka oranssi...