Fiilismekko kukkaiskeijulle

Meillä toimii omalla kylällä äiti-lapsipiiri ja viime kerralla siellä oli Vappunaamiaiset.
Onneksi mulla oli puoliksi valamiina fiilismekko Ronjalle.

Nimensä mukaisesti mekko on fiiliksellä tehty. Yläosan kaavat on liivimekosta, hihan kaavat toisesta mekosta. Hihansuihin leikkelin lovia ihan fiiliksellä. Alaosaan leikkelin suikaleita kahdesta eri kankaasta. Violetinsinistä ja vihreää.


Jos mitä tahansa mekkoa on nykyään vaikea kuvata meidän pienen ikiliikkuja päällä, tämä oli kyllä haastavin kaikista. Suikaleinen helema lenteli sielä sun täälä ja juuri kun kaikki suikaleet oli saatu ojennukseen, oli Ronja jo kiepsahtanut ympäri ja peruutteli vauhdikkaasti... No tässä nyt yksi nopeasti napattu suurinpiirtein onnistunut otos.


Mutta pääasia, että oli hauskaa!

Itse kaivelin kaapin pohjalta Milli menninkäisen asun esiin. (kuva on aijemmin otettu, meidän naamiaistupareissa muutama vuosi siten... Appelsiini korukin on jo ehtinyt matkanvarrella mennä hukkaan...)

Niin siinä oli sitten kukkaiskeiju ja Milli menninkäinen!

Hyvää vappua!
-Sari-

Äiti ja tytär palloissa

Häät tuli juhlittua ja kotiin on reissusta päästy hieman väsyneinä, mutta hyvillä mielin.
Tässä nyt se lupaamani postaus juhlamekoista, jotka tein itselleni ja Ronjalle.
Alunperin oli tarkoitus Ronjalle tehdä jotain aivan muuta, mutta kun mekkokangasta omastani jäi vielä ylimääräistä, tuli sitten tehtyä samasta Ronjalle.
Nyt ei kellekkään jäänyt epäselveväksi kuka on Ronjan äiti... :)


Mekon kaava löytyy Modasta 2/2008. Alle tein vielä tyllihameen helemaa kohottaamaan ja sen ohjeet löytyy täältä.


Ronja oli niin vauhdikas mekkonsa kanssa, että kameran kanssa ei perässä pysyny. Juuri kun oli saanut Ronjan asettumaan hyvään asentoon kuvaa varten, Pyörähti Ronja jo ympäri ja lähti peruuttelemaan ja kierimään pitkin poikin... Lopulta luovutin suosiolla ja napsin kuvat ilman Ronjaa.

Ronjan mekon kaavat nappasin äitini kaavavarastoista, joten ei tietoakaan mistä ne on peräisin...


Ps. Syystä ja toisesta en halua blogiin enää laittaa tämän kummempia kuvia meistä... Se on kai se julkisuusraja... Ei niinkään sillä, että häpeis omaa pärstäänsä vaan alakas ahistaan, kun oman blogin kuvia löytyy (liian) heleposti Googgelilla... :)

Välipala

Hedelmäinen pirtelö a'la Ronja.

Totesin, että meistä nuorin syö aika terveellisesti. Joka päivä hedelmäsosetta, johon vaihtelevasti muusataan banaania, päärynää, omenaa, mustikkaa, vadelmaa...
Sose maistui äidinkin suuhun niin hyvältä, että pakkohan siitä oli oma versio tehdä jogurtilla höystettynä.

Tässä välipalassa on siis banaani, päärynä, vadelmia ja maustamatonta jogurttia.

Tää viikko onkin vierähtänyt ompelukoneen äärellä. Viikonloppuna ollaan menossa häihin ja tokihan sitä täytyi äidille ja tyttärelle juhlamekot tehdä. Projektin sain päätökseen eilen, mutta siitä sitten kuvia myöhemmin... :)

Mukavaa viikonloppua!

Kevättä ikkunalla...

Basilikat kurkistelee jo hyvää vauhtia säilyketölkistä eteisen ikkunalla.

Tänään kylvin auringonkukansiemeniä vessapaperirullan hylsyihin.
Kesemmällä ne voi istuttaa suoraan maahan hylsyineen päivineen. Ja näitä hylsyjä kun kertyy ihan omasta takaa. Hyvä vaihtoehto kaupasta saataville kompostoituville kukkapurkeille. Saman voi tehdä myös kanamunankoteloilla. Oikeen ekoteko.


Tämä kuva on viime keväältä, kun auringonkukat jo nostivat päätään mullan alta aamuaringossa portailla. Sitä odotellessa...

Ikkunaa koristaneet lumihiutaleet ovat aikapäiviä sitten pesty pois. Nyt ei ole lunta ikävä.
Pajuverho sai kaverikseen virkatun, pirteän vihireän puuverhon. Mallin bongasin jostain vanhasta virkkauslehdestä. Meni siinä viime keväänä muutama tovi, että verho oli valamis...


Mukavan keväistä viikonloppua!
-Sari-

Pehmopalikat

Tein joskus vauvaa ootellessa tilkuista pehmopalikoita.

Dinosauruspalikka... kovin tyttömäinen... x) Mutta eihän sitä silloin tiennyt kumpi sieltä on tulossa ja kyllä sekin on leikkeihin kelvannut... Tosin kyllä nuo värikkäämmät silti vie voiton :)



Sisällä on neliönmuotoinen superloninpala ja superlonin sisään piilotin vielä riisillä tai herneillä täytetyn suklaamunan sisuksen... Siis tuollainen kotelo, missä ne yllätykset on...
Nyt palikat helisee eri äänillä mukavasti.

Kukkapiirakka

Tuli vastaan resepti, jota oli pakko kokeilla.
Suklaapiirakka ja päällä murotaikinakukkasia.

Pohja:
2 kanamunaa
3dl sokeria150g margariinia
5dl vehnäjauhoja
3rkl tummaa kaakaojauhetta
2tl leivinjauhetta
2dl maitoa

Vaahdota munat ja sokeri. Lisää joukkoon sula rasva, jauhot ja maito.
Levitä taikina uunipellille.

Murotaikina:
250g margariinia tai voita
1 kanamuna
1 1/2tl soodaa
3dl sokeria
1 1/2tl kanelia
8dl vehnäjauhoja

Vaahdota voi ja sokeri. Lisää kanamuna sekä jauhot ja mausteet.
Kauli taikina levyksi ja ota siitä piparimuotilla kukkakuvioita.
Asettele kukat pohjan päälle. (halutessa kukan keskelle voi laittaa vadelmamarmeladia, mulla sitä vaan ei ollu, joten laitoin suklaata ja nomparelleja paistamisen jäläkeen)
Paista 200C n. 15min. Leikkaa kukkaneliöiksi.Paista loput murotaikinasta pipareiksi...


Leikkelin vähän piirakan reunoja, jotta saan neliöistä siistimpiä. Jämä paloista tein laseihin kerrosjälkiruuan vanilijavaahdon ja mustikoiden kera.

SyNttÄriMeKKo

Meidän Ronja sai kutsun kaverinsa yksivuotissynttäreille.
Sopivasti valmistui päälle pantavaksi uusi liivimekko.
Collegekankaasta tehty ja koristeina kukkakuvioisia ympyröitä.

Ympyrät leikkasin pienestä kankaansoirosta, jonka olin pelastanut äitini kangasvarastoista roskistuomiolta. Pala oli täynnä värikkäitä ympyröitä ja ajattelin, että sille on varmasti vielä käyttöä.




Synttärit olivat eilen ja touhua riitti niin, ettei päiväunille malttanut nukahtaa ennen kun vasta kotimatkalla.


Ja vielä Askarvismin Hannalle kiitos tunnustuksesta!


Tunnustus lähtee eteenpäin
Räpellystä-blogin Sanna-Marille
ja
Kummitustalon Stellalle

Mukavaa viikkoa!
-Sari-

PääSIäiSTä

Rairuoho kasvoi pienessä hetkessä ruohikoksi.Aina sitä jaksaa ihmetellä pienen siemenen kasvua pitkäksi ruohoksi, joka kurkottaa kohti valoa.Luojan luomaa luontoa, joka herää henkiin juuri oikeaan aikaan. Lintuja, jotka tietävät, että nyt on kesä tulossa, aika palata muuttomatkalta. Pieniä Suuria ihmeitä luonto täynnä.

Pienet sinkkisangot saivat sisälleen rairuohoja. Muutamaan laitoin basilikaa kasvamaan. Myös herneenversot pilkistävät jo mullan alta. Kohta niistä saa makua salaattiin.

Mä innostuin kokeilemaan tyhjien kanamunankuorien värjäämistä luonnonväreillä, kun lueskelin Sanna-Marin blogia. Mulle ei ollu tullu edes mieleen, että mustikalla vois värjätä munia.. kun kasvivärjäyksessä muuten mustikalla värjääminen ei onnistu. Väri ei tartu. Munien pintaan väri kyllä tarttui. Mutta ei kestä vettä, lähtee pois. Munista tuli hieman laikukkaita, kun ripottelin kuivuneen munan pintaan mustikkalientä. Mies totes, että vois tehdä värjättyjä munia joskus ruuaksi ja tarjota vieraille. x)


Joskus ala-asteelle Aapisessa luki, että munia voi värjätä keittämällä niitä sipulinkuorien kanssa.
Sitä täytyi nyt vihdoin kokeilla ja väri tarttui tosi hyvin. Melkeinpä saman tien, kun upotti sipulinkuoriveteen.



Muutenkin tuo ekalla luokalla luettu Aapinen on rakkain koulukirjani. Siellä seikkaili Aapeli ja Lalli-peikko. Kuvat on aivan ihania, satumaisia ja inspiroivia. Niistä voisi maalata vaikka taulun villalla huovuttaen...


Hyvää Pääsiäistä!