Joulutorttu enkeleitä

Muutamat ovat kyselleet ohjetta näihin torttuenkuleihin. (tai hämähäkkeihin, kuten niitä nyt meillä kutsutaan... Oon kyllä vieläkin enemmän enkelien kannalla:)
Ite saan kiittää ideasta Villa Honkasalon Mallaa :)

Mutta tässä tulee kuvien kera.
(jos oisin vaan yrittäny kirjoottaa ohjeen, olis siitä luultavasti tullu sillisalaattia. Ja sitähän täs nyt ei oo tarkootus tehdä.)

Mä käytän ihan vaan kaupan torttutaikina levyjä..
Alku sujuu niinkun normaaleissakin tortuissa. Levy puoliksi ja viillot kulmista keskelle.


Hillonokare keskelle ja sitten taitellaan enkelin pää.

Seuraavaksi siivet...


Siinä se. Voidellaan kanamunalla ja paistetaan.


Enkelikuoro tuli uunista. Vielä tomusokeria pinnalle ja herkuttelemaan!


Hyvää ja makoista Marraskuun viimeistä päivää!
-Sari-

Ruutuihin hurahtanu

Meidän tytön tyllerö täytti 4kk reilu viikko sitten.
Eilen päätin sitten ostaa ensimmäiset hedelmäsoseet maisteltavaksi.
Ei ollut riemulla rajaa, kun näin uudet vauvanruokapurkkien kannet!
Punaruutuusta!

Enpä tiedä mistä moinen ruutuvillitys on muhun iskeny...?
Mä vaan rakastan punavalkoruutuja.
Keittiössä siis... en muualla... ja ei silti liikaa. Muuten menee överiksi ja rupiaa ahistaan.

Vauvanruokapurkkeja siis lähti mukaan ja tänä aamuna askartelin niiden kimpussa.
Toisesta puuttuu kansi, kun odotellaan, että neitokainen saa syötyä Mangososeensa.



Verhokankaasta oli jäänyt sopiva soiro, josta leikkasin palat purkin ympärille. Viimeistelin pitsinauhalla, joka on jostain vanhasta tyynynliinasta. Kankaan ja pitsin kiinnittämiseen käytin liimaa, mutta vähemmän sotkuista on käyttää kaksipuolista teippiä. Nämä purkit täyttyvät vanilijasokerilla ja leivinjauheella.

Sarjaan sopii myös tämä hillopurkin kansi, jonka löysin täältä talon kätköistä.

Sain tänään ommeltua valmiiksi myös keittiön verhot. Tässä tulos.



Nyt taitaa olla ruutukiintiö keittiössä täynnä.

Leppoisaa lauantaita!
-Sari-

Enkelin siipien havinaa

Kun taivas on tumma ja pohjoisesta tuulee,

silloin enkelten laulavan tuulessa kuulee.



Tänä vuonna joulutortuista tulee enkeleitä. Tämän opin muutama viikko sitten :)
Näihin tuli täytteeksi itsetehtyä omenakaneli hilloa. Jossain pakastimen kätköissä on itse tehtyä luumuhilloakin, oman luumupuun luumuista. Josko sen estisi sitten jouluksi.
Mun mies osas olla tosi rohkaiseva, kun kovalla työllä sain tortut valmiiksi ja glögin lämmitettyä... Roikotti enkeli raukkaa pää alas päin ja kysyi, että mitä hämähäkkejä sä oot tehny?
Möh... vai hämähäkkejä...

Tilda kani

En muista missä ensimmäisen kerran näin tallaisen kaniinin, mutta tiesin, että joku päivä meillekkin sellainen muuttaa.

Tänään sain sen vihdoin valmiiksi.
Onhan se odottanut vuoroaan jo monta kuukautta.

Ensimmäinen Tilda kani. Mutta ei varmastikkaan viimeinen.
Sen verran söpö otus.



En vielä tiedä mihin huoneeseen tämä muuttaa asumaan.
Ehkä keittiöön... Sopisi sinne vaatteittensa puolesta.

Kirpparikierros

Eilen tuli käytyä kirpparilla.


Mukaan lähti tuollainen kori, joka toistaiseksi päätyi hedelmäkoriksi. Tulevaan (koska lie toteutuvaan) unelmakeittiööni se sopii :)


Löysin myös ison palan jouluista kangasta. Yleensä en sinisestä niin kauheesti tykkää, mutta tämä näytti ihan kivalta. Ehkä meillä joskus on sinistä... Ja kun hintakin oli hurjat 20 centtiä. Katsotaan mitä siitä saa aikaiseksi...

Löysin myös ihanat verhot Ronjan huoneeseen. Hassua. Vielä muutama vuosi sitten en olisi voinut kuvitellakkaan ostavani mitään tämän tapaista... Eikä varsinkaan vaaleanpunaista. Mutta nyt ihastuin näihin verhoihin heti!
Paljon on muitakin juttuja missä olen huomannut tyylin muuttuneen. Varsinkin sen jälkeen kun alettiin seurustelemaan ja mentiin naimisiin... Se entinen poikatyttö, joka inhosi hameita ja vaaleita värejä katosi jonnekkin... Mutta vaaleanpunaista pitsisängynpeittoa ja ruusuhörhellyslakanoita meille ei tule! Piste.

Takasin kirpparille...


Muista blogeista intautuneena ostin jo aiemmalla kirpparikierroksella tuollaisen kakkuvuoan.
Tänään laitoin sinne vettä ja kelluvia kynttilöitä. Pohjalle ajattelin hommata pyöreitä, sileitä koristekiviä. Näytti kauniilta.

Mukavaa sunnuntaita!

Tähtösiä tuikkii...

...keittiön ikkunassa.
En voinut enää vastustaa kiusausta.


Eilen hain uudet jouluvalot ja tänä aamuna syttyi tähtiverho keittiön ikkunaan.
Pimeät aamut ja illat näyttää kauniimmalta tähtien tuikkeessa. Lunta kun vielä olisi maassa.


Myös jouluinen poro keikkuu tuuletusräppänän kahvassa. Poron kaveri keikkuu toisella puolella ikkunaa.

Vielä kun saisi jouluiset verhot aijalliseksi. Täytyy kai lähteä kangaskauppaan punaruutuista kangasta etsimään.

Ruutukankaasta, josta tein purkkien kannet, jäi pieniä jämäpaloja. Niistä ompelin pienen pieniä sydämiä. Tildan kevät kirjasta otin mallia. Ehkäpä näistä tulee magneetteja jääkaapin oveen...

...tai koristeita lasipurkkeihin...
Ehkä molempia. Kiva, kun ihan pikkuisillekin kangastilkuille löytyi käyttöä.

Tunnelmallista viikonloppua!

Oma koti kullan kallis

Tuntuipas ihanalta tulla kotiin.
Vaikka oli vain illan poissa.
Jotenkin sitä oli pysähtynyt ajattelemaan miten paljon sitä omistaa, kun on oma perhe vierellä.
Ilman mun rakasta miestä ja Ronjaa tämä paikka ei tuntuis niin kodilta.


Koti. Rakkaudella rakennettu, lämmöllä eristetty.
Siellä jaetaan ilot, surut ja kokemukset. Vahvistutaan yhdessä toinen toista tukien.


Siellä voi olla oma itsensä. Hipsutella yöpaidassa aamuin illoin jalassa lämpöiset tossut.


Sytytellä kynttilöit pimeässä aamussa.


Tuntea itsensä rikkaaksi, vaikka tilillä näkyisi pyöreä nolla.

Osaispa aina nauttia ja iloita siitä mitä on. Eihän se ole itsestään selvyys, että omistaa rakastavan perheen. Mulle se on Jumalan lahja.

Joku aika sitten oltiin keskisellä ja löysin sieltä ihanat kehykset. Eilen tuli postissa kuvapaketti, joista sitten valitsin parhaat kuvat rakkaistani kehyksiin. Nyt niille täytyy vain löytää paikka olohuoneen seinällä.

Iloa arkeen!

-Sari-

Lumihiutaleita

Ensi vuoden helmikuussa tulee kaksi vuotta meidän talvihäistä.
Yhtenä koristeena häissä oli ikkunoihin tuputetut lumihiutaleet ja oikeastaan siitä asti lumihiutaleet ovat koristaneet meidän ikkunoita aina talvisin.


Eikä ole poikkeus tämäkään talvi.
Tänään hiutaleet ilmestyivät eteisen ikkunaan ja peilin kulmaan.
Maalina käytän sormiväriä johon on sekoitettu hieman astianpesuainetta. Saa helposti pestyä pois kun kyllästyy. Kesällä vois maalailla jotain muuta, jos ei jaksa verhoja laittaa.

Pajupaneeliverhon lisäksi ei tarvitse muuta.
Kokeilin joskus onnistuuko pajupaneeliverhon tekeminen ilman kangaspuita. No onnistuihan se, mutta aika kovatöinen oli... Ei ihan heti tuu aloitettua toista samanlaista!

Mulla oli joskus vuosia sitten kauhee vimma maalata kaikki tosi voimakkailla väreillä. Niinkuin tuo oranssi lipasto. Nyt pahimman värivimman tyynnyttyä ollaan etsimässä sen tilalle toisenlaista lipastoa. Paremmin eteiseen sopivaa ja ei niin rimpulaa. Alakaahan tuo jo olemaan huonokuntoinenkin.

Tuon saviruukun maalasin joskus aikoja sitten lukion kuvistunneilla.
Aiheena tais olla joku kulttuuri juttu... En oo sitten raaskinu luopua ruukusta.
Se on jo kauan ollu meillä avaintensäilytysruukkuna. Onpahan avaimet pysyny melkein aina tallessa, kun tulee automaattisesti viskattua ne ruukkuun.
Nuota punaisia huovutettuja kyniä saa täältä. Siellä on myös paljon muita ihania huopajuttuja. Olin siellä työharjoittelussa kouluaikana.


Tunnelmallista maanatai-iltaa!

-Sari-

Tupsuja

Sain vihdoin tehtyä vauvalle pipon, mitä isäntä toivoi.
Onhan se jo ajankohtaista tähän aikaan vuodesta.
Kokeilin tehdä pipoon sydämen nurjilla silmukoilla.
Kyllä se nyt jotenkuten erottuu, mutta selkeämpikin olisi voinut olla.



Kokeilin ensin tehdä tupsun kiertämällä lankaa sormien ympäri. sidoin keskeltä kiinni ja leikkasin päät auki. Ajattelin, että olis nopeempi näin...
No olihan se nopeempi tehdä, mutta siitä tuli aika hapsupallo.
Pipoon tein tupsut sitten vanhalla konstilla reikäleipäpahvien avulla.


Mutta tästä hapsupallosta tuli niin söpö, että taidan tehdä muutaman lisää... Vaikka joulukuuseen...?

Puolukkarieskaset

Tänä aamuna iski leipomisvimma.
Teki mieli puolukkarieskoja.
Ne maistuu syksyltä... siirapin makeus tuo niihin tuulahduksen joulusta.
Parhaimmillaan uunituoreena, päällä nokare voita ja lasissa maitoa.


Tässä viel resepti:

1 1/2dl vehenäjauhoja
1 1/2dl ruisleseetä
1tl leivinjauhetta
3/4tl suolaa
1 1/2dl puolukoota suoraa mettästä poimittuna tai pakasteesta
2 1/2dl maustamatoonta jogurttia
2rkl öljyä
2rkl siirappia

Sekoota kuivat aineet keskenään.
Lisää joukkoon muut aineet.
Sekoota nopiaa tasaaseksi.
Ota taikinasta lusikalla nokareeta ja taputtele ne tasaaseksi leivinpaperille.
Paista n. 15min 225c, kunnes pinta saa kauniin värin.

Huomasin näitä tehdessäni, että kannattaa mitata öljy ensin ja samalla lusikalla perään siirappi. Ei takerru siirappi lusikkaan, vaan luiskahtaa nätisti taikinan sekaan!

En muuten pienenä tykänny puolukoista... vasta muutama vuosi sitten opettelin syömään niitä...

Fiilistelyä ja ohje virkattuun kukkaan

Tänään näytti kovin ankealta pihalla. Märkää ja harmaata. Minne hävis se kaunis lumi, joka vasta muutama päivä sitten niin kauniisti peitti maan?
Jottei ankeus hiipisi sisään tupaan, sytyttelin kynttilöitä ja laitoin Elviksen joululevyn soimaan.
Kai sitä nyt jo vähän uskaltaa joulua fiilistellä? Siinäpä sitä huovan päällä möllöteltiin vauvan kanssa. Vauva kertoili omia juttujaan ja taustalla lauloi Elvis valkoisesta joulusta. Kynttilä tuoksui.


Keittiöön arkkupakastimen päälle ilmestyi jo joululiina... Ei malttanut enää odottaa, kun vanha liina oli niin kesäinen...

Ikkunalaudalle tupsahtivat joulun pienet enkelit, kuten jo aiempinakin jouluina.


Isänpäivälahja ostoksilla ollessani viime viikolla mukaan tarttui myös tervetulokyltti. Sekin löysi paikkansa eteisestä toivottamaan ystävät ja tuttavat tervetulleeksi.


* * *

Ohje virkattuun kukkaan

Tätä ohjetta minulta toivottiin ja tässä se nyt tulee. Löysin vihdoin lehden missä kukan ohje on, joten tämä on suora kopio siitä. Ohje olikin Novitassa, eikä Modassa. (Novita kevät 2008) Mutta laitanpa sen tännekkin, jos ei kyseistä lehteä ole saatavilla.

kierrä lanka kerran sormen ympäri ja virkkaa näin muodostuneeseen renkaaseen 1.krs: *7 kjs, 1 ks*, toista *-* vielä 4 kertaa. Kukkaan tuli 5 terälehteä. 2.krs: *3 kjs, 1 ks terälehtien väliin työn taakse*, toista *-* vielä 4 kertaa. 3.krs: *(1 kjs, 3 p, 1 kjs) kjs-kaareen, 1 ks edellisen kerroksen ks:aan*, toista *-* vielä 4 kertaa. 4.krs: *4 kjs, 1 ks terälehtien väliin työn taakse*, toista *-* vielä 4 kertaa. 5.krs: *(1 kjs, 5 p, 1 kjs) kjs-kaareen, 1 ks edellisen kerroksen ks:aan*, toista *-* vielä 4 kertaa. 6.krs: *5 kjs, 1 ks terälehtien väliin työn taakse*, toista *-* vielä 4 kertaa. 7.krs: *(1 kjs, 7 p, 1 kjs) kjs-kaareen, 1 ks edellisen kerroksen ks:aan*, toista *-* vielä 4 kertaa. Katkaise lanka. Kiristä kukan keskiosaa aloituslankaa.

Oma lisäys kukkaan oli koristenauhat. Virkkaa ketjusilmukoita niin paljon, että nauha on halutun mittainen. Virkkaa jokaiseen ketjusilmukkaan yksi kiinteä silmukka. Päättele ja ompele nauha kiinni kukan taakse. Tee toinen nauha samoin.

Virkkaamisen iloa!

Ensimmäinen virallinen isänpäivä...

...oli meillä tänään.
Sen kunniaksi tietysti täytyi kakkua ruveta tekemään.
Kakut ei oo koskaan oikeen ollu mun hommaa, useimmiten niissä on aina jokin vinksallaan tai sitten kakkupohja maistuu pyyhekumilta.
Ihan silimät pyöreinä sitä kattelee kakkuexperttien blogeja, joissa on aivan ihania kakkuja!

Mutta jälleen kerran ryhdyin leipomispuuhiin... Tällä kertaa kokeilin kääretortun tapaan.

Noh... lopputulos oli tuttuun tapaan hieman vinksin vonksin, joten tämän kummempaa kuvaa en kakkuräpellyksestäni kehdannu ottaa. Onneksi herrrkullinen vanilijavaahto peittää murtuneen ja sortuneen sisustan. (Tosin sitä en saanut peittoon, että kakku oli toisesta päästä leveämpi kuin toisesta)
Helpotuksekseni totesin, että maku ei muistuta pyyhekumia, vaan oli oikeasti hyvää! (jotain sentään oon oppinu vuosien varrella) Tekstit meni vähän miten sattuu, mutta se johtui siitä, että samaan aikaan jouduin hätistelemään hellyydenkipiää kissaa, joka tunki nenänsä vähän turhan lähelle baby sitterissä istuvaa Ronjaa. Eikä meinannu uskoa, ei sitten millään!

Kullalleni totesin kakkuni puolustukseksi, että kakku on tekijänsä näköönen, mutta on se ainakin RAKKAUDELLA tehty!
Ja kyllähän se kakku kauppansa teki! Hymy huulilla ensimmäistä isänpäiväkakkua syötiin.

Ehkäpä sitten seuraavalla kerralla onnistutaan paremmin...?

Langan jämille kyytiä!

Lumi oli satanut maahan yön aikana ja piha näytti taas kauniilta syksyisen harmauden ja lehdettömien pensaiden jälkeen. Aivan tuli jouluinen olo!


Oli aika taas kaivaa virkkuukoukku ja lankakerän loput esiin ja virkata talven kukkasia.
Pörröisiä ja vähemmän pörröisiä. Valkoista, punaista, ruskeaa... Näihin kukkasiin on helppo käyttää pienet lankanyssäkät, jotka ovat jääneet ylimääräisiksi. Näitä väkertää illan aikana melkoisen kasan, kun vauhtiin pääsee.

Ne sopivat vaikka mihin....
...kaunistukseksi pipoon...
...piristykseksi kauppakassiin...


...Lahjapaketin ruusukkeeksi...

Mikäs estää kiinnittämättä kukan taakse hiuslenksua tai pinniä, jolloin kukan saa kampauksen koristeeksi.

Lisäilimettä kukkaset saivat virkatuilla naruilla.


Ohje kukkaan oli muistaakseni jossain vanhassa Modassa, mutta lehti on hukkunut jonnekkin käsityölehtien, kangaskasojen ja lankakerien sekaan...

Hyvää isänpäiväviikonloppua!

Juolukalenteri

Tästä kai sitten alkaa joulunodotus meilläkin.

Joulukalenterit on ihania! Varsinkin itsetehdyt.
Tästä on oikeestaan muodostumassa jo perinne, että teen rakkaalleni joulukalenterin. Pienet pussit olen tehnyt jouluisista kankaanjämäpaloista ja aina ennen joulua ne täyttyvät pikkumakupaloista. Suklaata, salmiakkia, vihreitä kuulia... Ensi vuonna saa tehdä oman kalenterin myös Ronjalle.


Vähällä oli, ettei osa herkuista kadonnut parempiin suihin kalenteria kasatessa... Täytyy seuraavalla kerralla ostaa vähän ylimääräistäkin naposteltavaa :)


Jospa tänä vuonna ehtisi tehdä itsellekkin kalenterin.

Hyvää joulunodotusta!