Teepannulle pipo

''Eikö tuo pipo oo vähän liian iso Ronjalle?''
Kysyi Raine tehdessäni tupsua myssyyn.
No, ei tullut tästä Ronjalle pipoa.
Tällä kertaa pipoon pukeutui Venäjältä ostamani teepannu.



Tupsua tehdessä tuli mieleen ne ala-asteen käsityötunnit, kun väsättiin tällaisia tupsuja isoon puuhun, joka oli hahmoteltu kankaalle. Kun tupsuja oli tarpeeksi, ne peittivät koko puun oksiston. Langan mittaaminen oli tarkkaa tupsujen tekemisessä. Lanka piti olla kaksi kertaa pulpetin kannen pituinen, ettei se mene takkuun. Mulla tais olla hieman pidennetty pulpetti, kun opettaja aina valitti, että mun lanka on liian pitkä x)


Ps. Ohje tähän pipoon löytyy tästä kirjasta.

Syrämmellä

Oon jo jonkin aikaa ihaillut muissa blogeissa pehmoisia sydämiä. Nyt vihdoin sain inspiraation kokeilla tehdä itsellekin. Pellavasydämiä pitsillä. Pitsit otin vanhasta, jo parhaat päivänsä nähneestä tyynynliinasta.


Tuo pieni maitotonkka löytyi täältä talosta. Ihana löytö. Harmi vain, kun kantta ei ole löytynyt. Mutta vielä on ulkorakennuksen ullakko aarteineen penkomatta =)



Nyt, kun lehdet on taas tippunu puista, saa koivunoksista taivuteltua ihania risusydämiä. Suuria ja pieniä.

Syrämmellistä viikonloppua!!

Satutädin töppöset ja muuta villaista

Mua sanottiin pienenä satutädiksi. Ehkä siksi, että mulla oli vilkas mielikuvitus ja ''kirjoittelin'' ja piirtelin itse satuja heti kun vain kynä alkoi kädessä pysyä. Talvella rakentelin keijumajoja lumesta ja kesäisin metsässä oli itse tehty risumaja. Keskellä järveä oli hattivattisaari ja kodin viereinen metsä oli röllimetsä. Eväät pakattiin reppuun ja mentiin retkelle metsään tai huonolla säällä olohuoneeseen peitoista kyhätyn majan alle.
Vaan aikuistuuko tämä sisäinen lapsi koskaan?


Lampaanvilla on sitten hauska materiaali. Siitä saa vaikka mitä! Vilkas mielikuvitus pääsee valloilleen ja lapsuuden satuhahmot saavat näkyvän muodon.


Silloin kun muutettiin omaan tupaan, päätettiin heti, että tuparit olisi kavereiden kesken pidettävä. Mutta haluttiin vähän erilaista... Niinpä järjestettiin naamiaistuparit ja minä päästin taas mielikuvituksen lentämään. Sain hyvän syyn huovuttaa kauan haaveilemani huopatöppöset. Olisihan mun asuni Milli-menninkäinen. Ja kultani luonnollisestikkin Rölli-peikko.

Näitä töppösiä on tullut pidettyä kylminä talvipäivinä. Niillä on ihana hipsutella pakkasen paukkuessa ulkona.



Siinä asut kokonaisuudessaan...

Mirripaita

Mikäs se olikaan mun lempparieläin??? Ei kai vaan kissa? =)
Ronjalle tuli väsättyä tällainen kissapaita. Sarjaan kuuluis vielä pipo ja tossut, saa nähdä saako jossain vaiheessa aikaaseksi...

Kissa se taas järjesti naurunaihetta eilen illalla. Wallu herra jäi kiinni itseteosta, kun popsi makkarat ja juustot leivän päältä silläaikaa, kun Raine puhui puhelimessa. Veteli vielä viimeisiä juuston jämiä tassut pöydänreunalla, kun Raine tuli takaasi keittiöön. x)

Tämä kohelo katti on aihettanu monet naurut... ja varmaan vielä järjestää niitä lisää.

Sadepäivä

Aamulla oli niin kauniin sumuista ulkona, että täytyi napata kamera kainaloon ja hipsiä kuvaamaan. Tänä aamuna siihen löytyi jopa aikaa, kun jostain syystä heräsin ennen Ronjaa...




Muuten harmaata ja sateista päivää ajattelin piristää kynttilöillä. Varastossa on jo kauan ootelleet vanhat kynttilänjämät uudelleen käyttöä.


Loppuun poltettujen tuikkukynttilöiden metalliset kuoret saivat uuden sisustan, samoin myös pari vanhaa säilyketölkkiä.


Kokeilin myös jostain kirjasta lukemaani vinkkiä. Siihen tarvittiin maitopurkki ja jääkuutioita.

Jääkuutiot kaadettiin maitopurkkiin ja päälle sula kynttilämassa. Ensin ajattelin, että jää sulaa samantien moisessa kuumuudessa, mutta kylläpä se tali ehti jähämettyä ennen kun jääkuutiot oli kokonaan sulaneet. Eli tuloksena olisi reikäinen kynttilä.

Tästä tuli vähän maanantai-versio... Mutta ihan kokeilemisen arvoinen idea. Ehkäpä seuraava onnistuu jo paremmin.

Varastosta löytyi myös vanha mehiläisvahalevypakkaus sydänlankoineen. Päätin vihdoin tehdä niistäkin kynttilöitä. Vanhoja taisivat vahalevyt ollakkin, kun lohkeilivat... Värivaihtoehdot ei nyt niin hienoja ollu, mutta tuleepa nekin nyt käytettyä. En ees muista mistä moinen pakkaus on mulle ajautunu..
Tuo punainen näyttää enemmän dynamiitti-pötköltä, kuin kynttilältä... x)


Nyt on taas kynttilöitä mitä sytytellä harmaiden päivien tunnelmaksi.

Sämpyläsunnuntai

Aamulla alakas tehdä mieli uunituoreeta sämpylöötä. Ei muuta kun tuumasta toimeen, vauvan nukahtaessa kauneusunilleen.
Tälläkertaa ihan tavis-sämpylöitä, kun en jaksanu porkkanaa ruveta raastaan. Olis kyllä tullu parempia porkkanan kanssa... Muutenki on vielä SE täydellisten sämpylöiden resepti hieman hukassa. Jos jollakin on hyviä vinkkejä, niin otetaan vastaan =)


Siihen samaan syssyyn tuli tehtyä suklaakeksejä... Maissinarskuja nimeltään. Muuten kyllä hyviä, mutta lisäksi olisin kaivannut suklaanpaloja sekaan...


Nyt on sitten kaksi purkkia täynnä naposteltavaa, toisessa omenalastuja ja toisessa maissinarskuja... Mutta luulempa, että purkki pian taas ammottaa tyhjyyttään narskujen hävitessä parempiin suihin... =)

Tilkkutäkki

Tää ei ollu ihan mun hommaa, mutta vauvan sänkyyn oli päiväpeitto saatava. Halusin jotain värikästä ja kun vanhasta vihosta löytyi joskus kauan sitten raapustettu malli, päätin toteutta sen vihdoin. Ja tässä tulos.


Vauva ainakin tuntuu tykkäävän väreistä. Mukavahan se on peiton päällä nallehaalarissa kölliä.

Näissä kuvissa jopa näyttä siltä, että palat on suorassa ja samankokoiset... Hih, lähempää tarkastelua ei kestä niin hyvin, mutta oon silti tyytyväinen lopputulokseen.