Tätä tehtiin pitkään ja hartaasti,
...hiottiin vimmaisesti käsin ja koneella...
...purtiin hammasta ja naurettiin...
tehtiin virheitä, väännettiin rautalangasta ja koettiin onnistumisen riemua...
Sitten kun viimeinenkin osa oli liimattu paikalleen ja
viimeinen ruuvi väännetty kiinni ja lipasto kannettu kotiin...
...tuli ihan totaalisen tyhjä olo.
Tähän lipastoon purettiin niin paljon iloja ja suruja,
kiukkua ja väsymystä, riemua ja naurua,
että sen tekeminen oli suorastaan terapeuttista.
Sitten sitä ei enää yhtäkkiä tarvinnutkaan tehdä.
No, onneksi tulee taas uusia projekteja
:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti