Pilkkuja, purkkeja

Meillä on varastossa isot kasat tyhjiä lasipurkkeja.
Ja lisää tulee sitä mukaa kun suolakurkut ja punajuuret yms. häviää parempiin suihin.
Ennen joulua tein niistä tuikkulyhtyjä ja nyt muutama purkki sai maalia pintaan.

Kun olin pieni, meillä oli kotona äitini maalaamia lasipurkkeja. Ruskeita, joissa oli valkoisia pilkkuja, yhden kyljessä luki suola. Suolapurkki taitaa vieläkin olla käytössä.

Nämä maalasin valkoisella ja mustalla.



Yhden purkin maalasin vain valkoisella ja muokkasin kuvankäsittelyohjelmalla vanhasta saippuaetiketistä sokeripurkille etiketin. Tuli valmiiksi vanhan näköinen. Ainut etiketissä valmiina ollut teksti on tuon sokeri tekstin alapuolella. Toivottavasti siinä ei lue mitään saippuamaista ;)



Mukavaa keskiviikkoa!
-Sari-

Edit: Maaleista vielä... Itse siis käytin rempasta jääneitä maaleja, jotka eivät varsinaisesti ole tarkoitettu lasille. Eivät kestä pesua. Nämä purkit päätyy koristeiksi tai nappi yms. purkeiksi. Kestävämmän lopputuloksen saa maaleilla, jotka on tarkoitettu lasipinnoille.

Servettitauluja

Mulla on (paha?) tapa toisinaan keräillä hienoja servettejä.
Joskus kylässä en malta käyttää omaani vaan otan sen mukaan. Roskiinhan ne muuten käytettynä menis...


Tämä servetti oli niiiiiin ihana, että heti näin sen tauluna seinällä...
Joku saattaa tunnistaa millä kyläreissulla jäi taas servetti käyttämättä... ;)


Servetissä oli neljä erilaista kuvaa, joista tuli sitten neljä erilaista pikkutaulua.
Taustalevynä käytin vaneria, jonka maalasin valkoisella ja mustalla. Tosin näin jälkikäteen ajateltuna, olisi ollut parempi maalata koko etupuoli valkoisella, sillä nyt joistan kohdista musta maali ulottuu servetin vaalealle kohdalle ja kuultaa ikävästi alta... Jälkiviisautta...


Muuten olen tyytyväinen lopputulokseen. Nämä päätyy keittiön seinälle.




Mä en tykkää ottaa kuvia meidän keittiössä, koska mua häirittee nuo rumat kaapit ja kaakelit.
Keittiöremppa on suunnittelilla, mutta tällähetkellä rahkeet ei riitä. Täytyy vaan kestää. (ja saada ensin vessa ja Ronjan huone ja makuuhuoneremppa valamiiksi...)
Haluisin ehdottomasti valoisamman keittiön. Nuo sävyt tekee siitä niin synkän.

Mutta siihen asti otetaan ilo irti niistä pienistä kauniista jutuista keittiössä.

Mukavaa viikoloppua!
-Sari-

Edistystä...

En muista oonko maininnut, että meidän vessaa rempataan.

Tai sitä on rempattu jo aika kauan... luvattoman kauan.


Mutta nyt siihen on saatu taas uutta potkua.
Tänään, kun mä palasin hikisenä tanssitunnilta(tanssityylinä tälläkertaa Afro),
vessa näytti tältä...
(Isäntä varmaan tykkäis, jos tietäis mun laittaneen kaaoskuvan tänne... mut ei kerrota sille, jookos? :)


Sielä on sulassa sovussa työkalut, vauvanvaipat ja muut härpäkkeet.
Mutta katto... iiiiihanaa, meidän vessa saa vihdoin kattopaneelit!!!!!

Aluksi suunniteltiin ihan normaalia vaaleita paneeleja... mutta sitte keksittiin, jotain muuta. Katto samaan sävyyn, kun mun miehen tekemät kaapit ja kattoon pienet ledivalot.
Tässäpä alkutunnelmaa...


Siel on oikeesti vaan neljä lediä, mut nyt ne heijastaa tuohon sivullekki, niinku sieläki olis...


Remppa aloitetiin joskus... no kauan sitten. Tarkoituksena oli saada pikkuruiseen vessaan hoitopöytä vauvalle. Siinä samassa meni koko sisutus uusiksi.
Kaikki oleellinen vauvan hoitoo varten saatiinki valmiiksi ennen Ronjan syntymää. Mä saumasin vielä viimeisiä valkoisia kaakeleita ison mahani kans :)


Pikkuvessaan ei hoitopöytää saisi mahtumaan millään, mutta isäntä hoksaski, että ulukoseinä on paksumpi ja hoitopöydästä voi tehdä sellaasen seinästä vedettävän.
Kas näin...



Kätevä. Alkuun aattelin, että hoitopöytä jäis liian pian pieneksi, mutta kylläpä se meidän neiti siihen vielä puolivuotiaanakin mahtuu.

Parempaa kokonaiskuvaa laitan sitte joskus, kun remppa on valamis... Isoin projekti on viel kulmapeilikaappi. Missään ei valamiina sellaasta löytyny, joten päädyttiin tekeen kaikki kaapit ja laatikot ite. (tai siis isäntä tekee...mä oon taustatukena)
Jospa tää tän kevään aikana... Mut me, tai ainaki mä, oon päättäny, että ei oteta mitään ressiä.
Kaikki aikanaan.

-Sari-

Kukkastelua

Pelastin joskus roskistuomiolta pienen kasan mustia huopakankaan paloja.
Nyt näpertelin siitä sekä valkoisesta askarteluhuovasta kukkia.
Koristeena käytin organzaa sekä helmiä.



Katie Ebben kirjassa Kankaat kiertoon löytyy kiva perusmalli, josta sovelsin omaan makuun sopivia kukkia. Näistä tuli aika isoja... Kun olin ajatellut tuota mustaa hiuskoristeeksi, vaikkapa pantaan, mutta täytyy tehdä vähän pienee...

Lukija-arvonnan palkinto oli muuten tällainen... Sydänmagneetti, virkattu kukka ja kaksi aurinkoista auringonkukkakynttilää...

:)

-Sari-

Helmiä helmikuulle

Mä innostuin tekemään virkkaamalla kaulakoruja.
Pieniä palleroisia helmiä eri väreillä.
Ompa sitten mistä valita.





Punaiset vielä puuttuu...

Ohje löytyy Modasta 3/2006

-Sari-

Heräteostos

Mä rakastan tennareita.
Ne on mukavia, rentoja ja tuntuu hyviltä jaloissa.

Mä en kauheesti tykkää korkokengistä.
Niillä on hankala kävellä ja tulee jalat kipeiksi.
Juhlissa korkokengät lentää aika heleposti pois jaloista, jos vain mahdollista.

Me oltiin eilen hääpäivä reissulla miehen kans ja satuttiin käveleen yhden kenkäkaupan ohi, kun mä näin nämä.

Ei, ne ei o vaan tennarit...
Ne on mun lempparikengät hauskasti yhdistettynä mun inhokkeihin.

Tsadaa, tennarikorkokengät!

Mä en meinannu ostaa niitä. Oon vähän huono osteleen kenkiä ja vaatteita kaupasta uutena.
Reippasti yli puolet mun vaate- ja kenkävarastosta on kirpparilta. Tai sitte ite tehtyä...
Kirpparilta löytyy niin mukavasti hyväkuntoosia ja hienoja vaatteita ja kenkiä muutamalla eurolla.

Nyt kuitenkin pieni kenkäkuume alkoi hivuta ylöspäin ja lopuksi mun miehen(!) suostuttelemana hain kengät omakseni. Oli kyllä pakko kysyä mieheltä, että mikäs sulla on, kun eihän miehet yleensä vaimoonsa patista kenkäostoksille ihan muuten vaan??? Selitykseksi sain, että kun sä et hingu jokaikisen vaatteen kans uutta kenkäparia ja keräile kalliita kenkiä kaapin täytteeksi... No selitys kelpasi ja mä ostin kengät. Onhan ne ainakin erikooset ja täytyy vähä miettiä minkä kans niitä pitää. Mutta ihanat!

Ehkä tämä pieni poikatyttö oppi taas jotain uutta naisellisuuden maailmasta ja kenkäkuumeesta ;)

-Sari-

Vuosisadan Rakkaustarina

Tasan kaksi vuotta sitten oli täysi hulina päällä eräällä nuorisoseurantalolla Etelä-Pohojanmaalla.
Pitkät pöydät peittyivät valkoisiin liinoihin, marenkijoutsenet uiskentelivat pöydille,
koristeita aseteltiin paikoilleen, sillä...


Seuraavana päivänä 02.02.08 alttarille asteli morsian, rinnallaan elämänä mies ja mies rinnalaan elämänsä nainen. Vuosisadan rakkaustarina sinetöitiin elämän pituiseksi liitoksi.
Mies ja vaimo lupautuivat seisomaan toistensa rinnalla niin myötä- kuin vastamäessä, kunnes kuolema erottaa.

Sitä myötä- ja vastamäkeä ollaan nyt eletty kaksi vuotta.
Huomenna on toinen hääpäivämme ja se päivä on varattu vain meille kahdelle <3

Häävalmistelut oli oikeestaan aika mukavaa puuhaa, vaikka viimehetken paniikki tuppas iskemään. Hääkoristelussa erikoista oli ainakin se, että ainoat aidot kukat oli morsiamen heittokimpussa. Muuten koristeet olivat hyvin talviset ja luonnonläheiset. Pieniä havunoksia vesimaljoissa, lyhtyjä, kynttilöitä, vihreää, violetinpunaista, valkoista. Jokaiselle häävieraalle oli oma marenkijoutsen, joiden tekeminen oli varmaan kaikista työläintä.

Hääkimppuksi halusin jotain normaalista poikkeavaa, joten tein sen itse. Huovuttamalla. Huovutettuja kukkia löytyi myös mun kampauksesta ja morsiusneidon pienestä valkoisesta kukkakimpusta.


Hääpuvun teki mun äiti, kun itellä ei rahkeet riittäny. Enkä kyllä tiedä olisko hermotkaan riittäny... :) Mä olin jo nuorena valinnut hääpuvun mallin ja toivonut talvihäitä. Nyt malli kaivettiin esiin ja talvihääunelmasta tuli totta. (en muista kuvaajaa tuolle kuvalle...) Yksinkertainen puku ilman mitään pitsihörhellystä ja kermakakkuhömpötystä. Hihoissa ja vyössä lyhytkarvaista kangasta.

Opastekyltit teki mun mies. Ukko ja akka sydämen kanssa. Huomasin vasta nyt, ettei mulla oo niistä valmiina kuvaa... Täytyypä mennä penkomaan ne varastosta ja räpätä kuva..


Hääjuhlan loputtua pihassa odotti hevonen kärryineen.
Hiukset ja takki täynnä vehnän jyviä lähti onnellinen hääpari elämän kestävälle matkalle
<3

tämän laulun siivittämänä yhteinen matka jatkuu yhteen kasvaneina, sydämessä jokahetki syvenevää rakkautta.